Uusi yritys ja luja päättäväisyys jatkaa blogin kirjoittamista…
Edelllisestä kerrasta on vierähtänyt muutama kuukausi ja paljon on ehtinyt tapahtua. Koira on kasvanut lähes täyteen mittaansa, niin ainkin luulen. Kehitystäkin on tapahtunut, meille molemille. Agilityssa mennään jo muutaman esteen sarjoja, tokossa vielä aivan alkeissa, into suurempi kuin aika ja taito, mut hiljalleen eteenpäin. Työn, perheen, agilityn, tokon ja vaun lisäksi aikaa vie ympäristökasvattajan koulutus. Syksy on ollut kiireinen, mutta mielenkiintoinen.
Agilitya olemme harjoitelleet Helenan, Lotan ja Kaijan valvovien silmien alla. Tarvitsemmekin ehdottomasti ”ylimääräiset” silmät katsomaan harjoittelemista (ainakin mun menoa) itseään kun ei oikein pysty ulkopuolisen silmin katsomaan. Muutama videonpätkäkin on otettu ja niitä on kiva katsella, aika kivasti tuo Nipa mielestäni liikkuu.
Tänään pidin lomapäivän ja aamupäivällä teimme Jukan kanssa mukavan lenkin lähimetsässä. Nipan seuraksi lenkille ”ryöstettiin” Topi ja Maisa. Oli hienoa katsella kolmen iloisen koiran leikkiä ja juoksentelua.